Apua, tänään aamulla oli perhosia vatsassa oiken kunnolla, odottelin näet enkun opettajan soittoa. Puhuttiin matkustamisesta ylensäkin, matkakohteista, minne haluaisi matkustaa, missä on käynyt jne.
Ihan turhaan jännitin, se oli oikeestaan aika kivaa, siis puhua enkkua puhelimessa ja vielä opettajan kanssa. Huh huh, enpä olis uskonut, että sanon tuollaita, siis jos aikaisemmin olisi tapahtunut samanlaista. No, aikansa kutakin.
Eilen olis ollut enkun AC, mutta läppäri päätti aloittaa ohimennen temppuilun ja sen jälkeen päivittää itseään, joten ole siinä sitten AC:ssa.
Olishan tuossa ollut tuo pöytäkone, mutta eipä tullut mieleen lähteä sitä tempomaan auki ja etsimään koulun sivuja ja AC:ta, ja, ja... Johan siinä olis se tunti kulunut loppuun. Toivottavasti tallenteet on muikussa,yleensä ainakin on, joten sieltä saan sitten katsottua sen.
Olo on vieläkin aika kipeä, mutta sisukkaasti vaan eteenpäin. Silmät vuotaa vettä ja kurkku on kipeenä, mutta mennään hetkittäin ja silloin kun jaksaa, tehtävissä eteenpäin. Hankin tänään taas kaksi uutta koulukirjaa, mutta en ole vielä varma aloitanko niitä, ainakaan vielä. Nämä kirjat ovat jatkoa pakolliseen GE-kurssiin, Eka on pakollinen, muut kurssit vapaaehtoisia.
On tullut hankittua noita kirjoja useampaan eri aineeseen, koska jos mieli tekee kokeilla jotain muuta kurssia, on ne sitten valmiina, kaiken varalta.
Suurimman osan lukion kirjoista olen hankkinut BOOKY:FI-sivustolta ,useimmin käytettynä, mutta myös uutena. Loput kirjoista olen ostanut jo lukiosta päässeiltä nuorilta ystäviltäni.
Tässä olisi taas tälle päivälle tarinaa. Pitää varmaan huilata hetki ja sitten katsella taas noita koulutehtäviä.
Mukavaa viikkoa kaikille blogia seuraaville!
HIenoa että puhuit ihan opettajan kanssa. Ite olenkin arvostellut muikkufeissarissakin sitä ääneen, että ihmiset tekevät vain äänitteitä. Ymmärrän jännityksen (ja uskoisin opettajienkin ymmärtävän), sillä itse olen puhelinkammoinen (näihin kuuluvat myös skype ja AC, jos en näe toista tai jos nyt ei vallan tuttuja olla).
VastaaPoistaToiset ovat parempia kirjoittamaan ja toiset puhumaan, toiset taas lukemaan. Mutta puhuminen on minusta se tärkein osa, ainakin nykyaikana kun ollaan paljon tekemisissä rajojen ylikin. On sääli etteivät edes lukiossa opiskelevat uskalla puhua opettajalle "livenä", sillä juuri nämä tilanteet ovat niitä parhaita saada vinkkejä kielitaidon parantamiseksi. Toki monet ajattelevat niin paljon numeroita ainoastaan, että sekin voi olla este. Mutta onko se sitten itsellekään hyvä, että vetää harjoitellun pätkän äänityksellä läpi opelle, eikä tehtävän ulkopuolella sitten kuitenkaan hallitse asiaa.
Niin, minähän inhoan koko numerojärjestelmää kouluissa. Koen ettei se ole hyväksi kenellekään, ei opettajille, eikä oppilaille, eikä heidän välisille suhteilleen.